Runoilua

Se päivä oli valkoinen,
satoi lumi kuin enkelin huntu.
Näit varmasti sen enkelin,
joka hiljaa viereesi istui.
Hän kädestä sua otti,
pyysi mukaansa lähtemään,
kertoi: kotiin sinut vien,
turvaan ja lämpimään.
Sä mukaan lähdit,
tiesit saavasi rauhan,
pääseväsi luokse rakkaiden.

Niin lähdit,
meille muistot jäivät,
sydämeemme lämpö,
taaksemme turva,
tiedämme, että mukana kuljet.
Syliisi meidät kaikki vielä suljet.

Hyvästejä sano emme,
kohtaamme vielä,
se ei ole enne.
Mukanamme pääset sä kulkemaan,
kunnes aikanaan kohdataan,
tulethan vastaan? <3

Ukille 3.1.2013