PELOTTAA

Heips

Huomenna olisi sitten SE päivä! Nyt alkaa kyllä pelottamaan ja itkettämään, en halua kipua, en halua sairaalaan, mut kuitenkin haluan pienen pojan maailmaan. Tunteet on niin ristiriitaiset etten tiedä miten päin olisin. Nukuin yön kuitenkin ihan ok, mut tänään on varmaan turha toivo saada mitään päiväunia nukuttua, saati sitten ensi yönä unta! Eilen illalla meni jo vatsa ihan sekaisin :/ ja ajattelin josko se käynistää synnytyksen, no eipä tapahtunut mitään :( en mitään muuta toivo niin paljon kuin, että kaikki alkaisi luonnollisesti.
Mulla on sitten tuo piikkikammokin! Ja eniten pelottaa, et mulle laitetaan oksitosiinitippa, joka olisi viimeinen asia noista vaihtoehdoista minkä ottaisin :( et en tiedä... Balongi ois varmaan muuten ok vaihtoehto, mut jos ne työntää mut kotio niin se ei käy päinsä! Lähde ajamaan tunti sitten takas himaan ja jos se alkaa käynistyy niin ajappa sitten toinen tunti vielä takaisin päin!! Ei tuu kesää kyllä siitä!
Sit toki on vielä tuo cytotec, se olisi varmasti mulle se paras, mut siin on sitten tietenkin se et käynistämisessä voi mennä jopa 3 päivää! Ja siihen sitten varmaan lisätään paljon muutakin, jopa sitä tippaa, et ei sekään nyt niin kovin paljon kiinosta. Eli olen kyllä vähän ulalla mitä itse haluan. Argh! Ja sitten se että joudun olemaan pois kotoa! Mie en kestä olla erossa murusta ja kisuista. Maata jossain sairaalassa tekemättä mitään "järkevää", tottakai ihanaa olla vauvan kanssa ja varmasti saa apuu ja vähän varmuutta sen vauvan kanssa juttujen tekemisessä, mutta... Kuitenkin. Jos nyt ensi viikonlopuksi pääsisin kotio, mitään muuta en toivo enempää.
Näin muuten untakin viime yönä synnytyksestä <3, mut ainoo järkky juttu oli, et pojan pää olikin liian pieni, et sil olikin joku pahasti vialla, et loppujen viimeeks sille oltais vedetty jotain extraa pääkoppaan, et heti synnytyksestä tyylillä leikkaukseen :/. Toinen uni oli sitten et joku pieni poika teki murhia, en tuntenut tätä poikaa, mut jotenkin siit jäi se kuva et se oli mun pikkupoika joka niit teki. Huhu, olin kyl tuossa vähän aikaa lievästi pöhnässä kun heräsin, et "what a night".
Nojoo, mut et tämmöstä tänne tänään, huomenna se on sitten menoa, halusipa tai ei. Palaan seuraavan kerran kun poika on maailmassa! Sitten voin kertoo kaikkee mahdollista kauhutarinaa :P, no ei vaan, ehkä kaikki on sitten jo unohtunut ja olen vain onnellinen äiti <3. Moip.